Julkinen keskustelu on liittynyt vahvasti koronan aiheuttamiin välittömiin vaikutuksiin ja niistä muodostuviin haasteisiin ihmisten arjessa ja yritysten liiketoiminnassa. Tärkeää on kuitenkin katsoa myös pitemmälle ja tunnistaa miten voimme hyödyntää nyt havaittuja muutoksia ihmisten käyttäytymisessä ja yritysten toimintamalleissa tulevaisuuden liikennejärjestelmien ja yhdyskuntarakenteen suunnittelussa.
Liikenteen toimivuus on yksi yhteiskunnan toimintaedellytyksistä
Nyky-yhteiskunnat perustuvat liikkumisen ja kuljetusten sujuvuuteen. Mahdollisuus matkustaa maailman toiselta puolelta toiselle on arkipäivää korkean hyvinvoinnin maissa, ja tuotantokustannusten erojen myötä tavaroita kuljetetaan pahimmillaan jopa edestakaisin mannerten välillä. Päivittäiseen arkeemme liittyvä lähiliikkuminen ja siihen liittyvät rajoitukset ovat kuitenkin vaikuttavuudeltaan vielä totaalisempia.
Lähiliikkuminen koskettaa kaikkia ja siinä tapahtuvat muutokset heijastuvat yhteiskunnan toimintamalleihin ja myös liikennejärjestelmän kehittämiseen tulevaisuudessa.
Liikenteen taloudellisen ja ekologisen kestävyyden rinnalla on tärkeää tarkastella myös sosiaalista kestävyyttä. Väestörakenteen muuttumisen myötä liikkumisen tarpeet ja edellytykset muuttuvat vallitsevasta tilanteesta riippumatta. Sosiaalisesti, ekologisesti ja taloudellisesti kestävämmät liikkumismuodot ovat asioita, joiden toimivuus tulisi pystyä turvaamaan kaikissa olosuhteissa - myös kriisitilanteissa.
Liikkumisen rajoitukset – miten maailma muuttuu?
Vallitsevassa poikkeustilanteessa megatrendit, kuten kaupungistuminen ja digitalisaatio, ovat olleet sekä ihmiskunnan puolella että vastaan. Esimerkiksi ruoka- ja muut kuljetuspalvelut mahdollistavat isoissa kaupungeissa pitkienkin aikojen viettämisen lähes kokonaan kotioloissa. Toisaalta juuri kaupunkien isot ihmisjoukot ja ihmisten vapaa sekä nopea liikkuvuus paikasta toiseen ovat saattaneet meidät hyvin nopeasti tilanteeseen, jossa liikkuminen on lähes koko maailmassa rajoittuneempaa kuin pitkään aikaan.
Yleisessä keskustelussa pohditaan jo, mitä vaikutuksia koronapandemialla on kaupungistumiseen ja ihmisten haluun asua tiiviisti. Vaihtoehtoiseksi skenaarioksi on nostettu esimerkiksi muuttoliike kehyskuntiin, jota myös etätyön mahdollisuudet tukisivat. Tämän suuntainen kehitys saattaisi nostaa autoilun kysyntää ja luoda omat haasteensa toimivan joukkoliikenteen tai toimivien nouto- ja kuljetuspalvelujen edellytyksille. Olemme havainneet, että fyysisen liikkumisen rajuistakin muutoksista huolimatta yhteiskunnan perustoiminnot, kuten elintarvikkeiden saatavuus ja terveydenhuolto, ovat pääosin sopeutuneet tilanteeseen. Sopeutumisen on mahdollistanut osaltaan toimivat tietoliikenneyhteydet ja pitkälle edennyt digitalisaatio. Eniten kriisistä ovat kärsineet palveluelinkeinot, jotka perustuvat pääosin fyysiseen vuorovaikutukseen.
Kehittyvät etätyömahdollisuudet ovat kuitenkin vain tiettyjen ammattiryhmien etuoikeus. Nähtäväksi jää, miten poikkeustilanteen käynnistämä pitkäaikainen etätyörupeama vaikuttaa ihmisten liikkumiskäyttäytymiseen jatkossa. Huomioitavaa on, että kaikilla ei kuitenkaan ole tällä hetkellä, eikä jatkossakaan, mahdollisuutta työskennellä kotoa käsin tai käyttää omaa autoaan liikkumiseen.
Epidemian leviämisen hidastamiseksi tehdyt liikkumisen rajoitukset ovat ensimmäisten tutkimuksien mukaan vähentäneet päästöjä ja parantaneet isojen kaupunkien ilmanlaatua. Toisaalta uhkina on pohdittu talouden elvyttämiseksi vaadittavia toimia ja tätä kautta myös päästöjen kasvamista. Tärkeää onkin pohtia, miten kestävälle pohjalle rakennetut talouden elementit ja ympäristönäkökohdat toimivat muutoksessa keskenään, miten tällä polulla voitaisiin pysyä, ja miten tasapainoa voitaisiin ylläpitää myös jatkossa. Tämän liikkumista rajoittavan tilanteen myötä on havaittu, että on mahdollista saada aikaan mittavia vaikutuksia, pakon edessä nopeastikin.
Nyt olisikin aika arvioida eri toimintojen ja havaittujen liikenteellisten muutosten merkitystä kriittisesti: Mitkä toiminnot oikeasti edellyttävät fyysistä liikkumista? Mikä on kestävän liikkumisen merkitys eri toiminnoille? Mitkä toiminnot voidaan järjestää kokonaan uusien toimintamallien varaan? Miten nyt havaittuja muutoksia ja oppeja voidaan hyödyntää ilmastomuutoksen hillinnässä ja ilmastomuutokseen sopeutumisessa?
Sosiaalisesti kestävä liikennejärjestelmä toimii kaikissa olosuhteissa
Joukkoliikenteellä on keskeinen rooli sosiaalisen kestävyyden turvaamisessa. Liikkumisrajoitukset ovat heijastuneet voimakkaasti erityisesti joukkoliikenteen käyttöön. Joukkoliikenteellä varmistetaan kaikille yhtenevät mahdollisuudet liikkua paikasta toiseen niin arkena kuin poikkeusoloissakin. Kriisiaikojen liikkumistottumukset saattavat toimia sysäyksenä uudenlaisille liikkumispalveluille, mutta on yhteiskunnan tehtävä, että uudet toimintamallit ovat myös sosiaalisesti, ympäristöllisesti ja taloudellisesti kestäviä.
Sosiaalisen kestävyyden huomiointi liikenteessä edellyttää yhteistyön lisäämistä eri toimialojen kesken. Yhteistyötä tarvitaan eri hallinonalojen - koulutoimen, vanhustenhuollon ja terveydenhuollon - kesken. Uudentyyppisten palvelujen toimivuus edellyttää digitalisaation mahdollisuuksien hyödyntämistä, mutta myös fyysisen infrastruktuurin suunnittelua rakennuksissa, terminaaleissa ja pysäköintialueilla, siten että erilaiset nouto- ja jakelupalvelut saadaan toteutettua tehokkaasti ja muita kulkumuotoja häiritsemättä.
Lähtökohtaisesti liikenteen tulee olla turvallista, eikä liikenteen sujuvuutta tulisi priorisoida turvallisuuden edelle. Tavoitteena tulee olla aiempaa vahvemmin kaupunkikeskustojen saavutettavuuden turvaaminen kestävillä kulkutavoilla. Tämä edellyttää liikennepalvelujen uudistumista kaikki käyttäjäryhmät huomioiden ja mahdollisesti kokonaan uusia liikennepalveluja.
Jatkossa tulee nostaa vieläkin voimakkaammin esiin laajempia näkökulmia liikenteen ja liikkumisen yhteiskunnallisista vaikutuksista. Liikenne ja liikkuminen on yksi merkittävimmistä yhteiskunnan osa-alueista, jonka jäljet näkyvät yhteiskuntien taloudellisissa edellytyksissä, kaupunkien viihtyvyydessä sekä ihmisten hyvinvoinnissa – nyt ja tulevaisuudessa. Meillä kaikilla tulee olla jatkossakin mahdollisuus nauttia liikkumisen vapaudesta, niin nyt käynnissä olevien poikkeusolojen kuin tulevaisuudessa ihmiskuntaa koskettavien kysymysten - kuten ilmastomuutoksen - näkökulmastakin.
Kriisitilanne auttaa meitä näkemään sen, mikä arjessa unohtuu tai tuntuu itsestään selvyydeltä. Kun olemme tunnistaneet kehityskohteet, pystymme yhteiskuntana myös korjaamaan ne.