Ilmastonmuutoksesta aiheutuu laajoja muutoksia väestön terveyteen ja elinoloihin, luonnon tilaan ja monimuotoisuuteen, elinkeinotoimintaan sekä rakennuksiin ja rakennelmiin. Muutoksen hillitsemistä ja seurauksiin sopeutumista toteutetaan monin keinoin. Ihmisyhteisöjen sopeutumiskykyä eli resilienssiä ovat ne valmiudet, joilla seurauksiin onnistutaan hallitusti mukautumaan.
Osa keinoista on helppoja ja tehokkaita, osa taas on johtanut suuriinkin lisäongelmiin – etenkin terveyden kannalta. Kun suunnittelija pohtii maankäytön tai rakentamisen kestäviä ratkaisuja ilmastonmuutoksen valossa, on tarpeen olla selvillä siitä, kuinka mutkikkaista syy-yhteyksistä on kyse. Jottei yhtä ongelmaa päädytä korjaamaan synnyttämällä suurempi ongelma, suunnittelijan on hyvä nähdä, milloin tarvitaan ilmiöketjun laajempaa tarkastelua ja asiantuntemusta.
Monimutkaisia mekanismeja
Lähes jokainen osaa luetella tapoja, joilla ilmastonmuutos oireilee: yhtäältä äärisäätiloina (yleistyvät ja voimistuvat helle- ja pakkasjaksot, rankkasateet, myrskyt) ja toisaalta vähittäisinä muutosprosesseina (keskilämpötilan ja merenpinnan nousut, jäätiköiden sulaminen, merivirtojen muutokset, kasvillisuusvyöhykkeiden siirtyminen ym. lajistomuutokset, sukupuutot).
Paljon harvempi tietää, kuinka mutkikkaita mekanismeja ilmiövyyhtiin sisältyy. Oma lukunsa ovat ne hallinnolliset tai tekniset reagointikeinot, joilla ilmastonmuutoksen etenemistä pyritään hidastamaan (esim. CO2-päästöverot) tai joilla seurauksiin pyritään varautumaan (esim. patorakenteet).
Syyt ja seuraukset
Ilmastonmuutoksessa ja sen torjunnassa on kyse monimutkaisista syy-yhteysverkostoista. Ilmansaasteiden määrän kasvaminen johtaa muutoksiin pilvien pisaroiden koossa ja määrissä, jolloin sateen määrä aluksi vähenee.Tällöin pilvet kestävät kauemmin ja pilvien korkeus kasvaa, mikä puolestaan johtaa kovempiin ja pidempikestoisiin myrskyihin, mutta myös lumimyräköihin. Säässä on voitu jopa havaita hiukkaspäästöjen päivävaihtelusta aiheutuvaa viikkosykliä.
Äärikuumat ja kuivat jaksot lisäävät metsäpaloja, joissa vapautuvista nokihiukkasista osa leviää kaukokulkeumana arktisille alueille. Noki imee auringonvaloa ja kiihdyttää lämpenemistä. Siitä seuraa ikiroudan nopeampi sulaminen muun muassa Siperiassa, mikä taas kiihdyttää metaanin (kasvihuonekaasu) vapautumista ilmakehään. Muodostuu noidankehä.
Yhtenä sopeutumiskeinona rakennetaan lisää asuntojen lämmitys- ja viilennysjärjestelmiä, jotka kuitenkin suurentavat energiankulutusta. Lisäksi osa uusista tekniikoista voi olla haitaksi terveydelle. Esimerkiksi uusi polttotekniikka vähentää päästöjä, mutta päästöjen koostumus voi muuttua haitallisemmaksi.
Kolme yhdellä iskulla: Arkiset ja monihyötyiset ilmastonmuutoksen suitsemiskeinot
Ilmastonmuutos, toisin kuin esimerkiksi liikennemelu, on fysikaalisena ilmiönä niin laajaulotteinen ja hidasliikkeinen, että sen jarruttamiseen voi olla vaikea motivoitua ”tässä ja nyt”, omassa elin- ja vaikutuspiirissä.
Johtavatko paikallistason ponnistelut mihinkään konkreettiseen? Pystymmekö havaitsemaan minkäänlaisia ilmastohyötyjä lähimiljöössämme? Heikkona hetkenä on hyvä muistaa, että moni niistä arkisista keinoista, joilla hillitään ilmastonmuutosta, vähentää samalla melua ja terveydelle haitallisia ilmansaasteita paikallisesti. Sellaisina synergiakeinoina suunnittelijan työkalupakkiin kuuluvat esimerkiksi:
- Liikennekysymyksissä: Henkilöautoilun vähentäminen, lihasvoimaisen liikkumisen edistäminen, sujuvammat ja houkuttelevammat yhteisliikkumistavat sekä ajoneuvokannan sähköistämisen nopeuttaminen.
- Rakentamisessa: Pitkäjänteisempi suunnittelu (esim. muunneltavuus, materiaalien uusiokäyttö), jolloin käyttöikä pitenee ja tarve ennenaikaisiin korjauksiin vähenee. Rakentamisaikaisten päästöjen minimoiminen esimerkiksi materiaalitehokkuudella ja kekseliäällä maa-ainesten hallinnalla.
Kun maankäytön suunnittelussa edistetään yllä lueteltuja täsmäkeinoja, nitistetään useampi kärpänen kertaiskulla.
Ei ojasta allikkoon: Suunnittelussa tulee tarkastella koko ilmiöketjua
Ilmastonmuutoksessa yhteisöjen sopeutumiskykyä ilmentävät ne valmiudet, joilla mittaviinkin seurauksiin onnistutaan mukautumaan hallitusti. Näillä toimilla voidaan myös jakaa vähemmän kehittyneiden maiden taakkaa muutoksesta selviytymisessä.
Osa ilmasto- ja energiauhkien torjumiseen tähtäävistä ratkaisuista aiheuttaa kuitenkin muita ympäristöhaittoja, etenkin terveydelle. Siksi kokonaisvaikutusten hahmottaminen on tärkeää sekä suunnittelijalle että päätöksentekijälle.
Kaupunkirakenteen tiivistäminen lisää usein asukkaiden altistumista liikenteen melulle ja hiukkaspäästöille. Samalla se vähentää ympäristön viheralueita ja monimuotoisuutta, mikä heikentää pienilmastoa ja ilman laatua.
Rakennusten lämmönhukkaa ylikorostetusti minimoiva suunnittelu on myötävaikuttanut merkittäviin sisäilmaongelmiin asunnoissa, hoito- ja oppilaitoksissa sekä työpaikoilla. Liian harvaksi pystytetty muovinkeräysverkosto on johtanut tehottomaan yksityisautoilla kuljetteluun.
Järkiperäiseen rakentamisen, liikenteen ja energiantuotannon suunnitteluun tarvitaankin kokonaistarkastelua, jossa ilmiökentän piilevätkin vuorovaikutussuhteet tunnistetaan ja otetaan kattavasti huomioon koko elinkaaren ajalta. Verrattomasti kallein resurssimme on terveys, joten ilmastokysymyksiin reagoivissa suunnitteluratkaisuissa on otettava nykyistä paremmin huomioon vaikutukset asuinympäristön terveellisyyteen.
Rambollissa monialainen osaamisemme antaa laajat valmiudet ennakoida, tunnistaa ja arvioida ilmastonmuutoksen ja siihen reagoimisen vaikutuksia. Silloin suunnittelussa vältytään monelta karikolta.
