Kestävä maa-alueiden riskienhallinta perustuu maaperän arvon tunnustamiseen sekä laajempaan riskien ja tavoitteiden määrittelyyn. Oikein suunniteltuna ja toteutettuna kestävä riskienhallinta luo pilaantuneille maa-alueille arvoa niin alueiden rakentamisen, käytön kuin imagonkin osalta.
Parhaimmillaan pilaantuneiden maa-alueiden kestävän riskienhallinnan työkalut ovat alueidenkäytön suunnittelun tukemisessa, vanhojen (teollisuus) alueiden uudelleenkehityshankkeissa sekä laajempien kohdeportfolioiden ja moniriskisten kohteiden priorisoinnissa. Kestävyyden huomioiminen onkin loistava työkalu vastuulliselle toimijalle, joka mahdollistaa vähäriskisen ja pitkän aikavälin arvon kasvattamisen maaomaisuuden osalta.
Yhteinen tahtotila on kestävän riskienhallinnan a ja o
Yhteisellä tahtotilalla tunnustetaan maaperän luontopääoman arvo ekosysteemipalveluiden tuottajana, biodiversiteetin turvaajana ja uusiutumattomana luonnonvarana. Tästä lähtökohdasta on luonnollista laajentaa näkökulmaamme riskeistä ja riskienhallinnasta.
Perinteisesti maankäytössä ja rakentamisessa maa-alueita käsitellään kaavoituksen kautta. Maankäyttö- ja rakennuslain lähtökohtana on, että kaikkien elinympäristöjen tulee olla turvallisia ja terveellisiä. Myös ympäristönsuojelulaki ja PIMA-asetus lähtevät tästä tavoitteesta sekä tarkentavat asiaa määrittelemällä haitan ja vaaran käsitettä terveydelle ja ympäristölle. Tämä lainsäädännöllinen kehys on pitkälti ohjannut käsitystämme maankäyttöön ja yksittäisiin maa-alueisiin liittyvien riskien osalta.
Mitä kestävyyden huomioiminen maa-alueiden riskienhallinnassa tarkoittaa?
Arkikielessä sanaa riski käytetään kuvaamaan uhkaa, kun taas maankäytön ympäristönäkökulmasta riskillä tarkoitetaan haitan, sen mahdollisesti aiheuttaman vaaran ja näistä aiheutuvien seurausten yhdistelmää. Tämä on kuitenkin kestävän kehityksen perspektiivistä kapea näkökulma, sillä arvioinnissa tulisi huomioida ympäristötekijöiden lisäksi myös sosiaaliset ja taloudelliset tekijät. Mallia voisi ottaa esimerkiksi SOVA-lain mukaisista vaikutusarvioinneista tai edelläkävijäyrityksissä laajasti sovelletusta ESG-riskitarkastelusta (ympäristö, sosiaalinen vastuu ja hyvä hallintotapa).
Haasteen kestävälle riskienhallinnalle asettaa kapean tarkastelun lisäksi myös terveys- ja ympäristöriskeissä vallalla oleva tavoite riskien täydelliseksi välttämiseksi, ns. ”nolla-toleranssi”. Perinteisemmässä riskienhallinnassa täydellisen välttämisen vaihtoehdoiksi tunnustetaan myös riskin hyväksyminen, pienentäminen sekä siirtäminen. Jos hyväksymme myös nämä muut vaihtoehtoiset tavoitteet, mahdollistaa tämä huomattavasti laajemman joukon riskinhallintatoimenpiteitä, joista useat ovat kestävyydeltään kertaluokkia nettopositiivisempia.
Lisäksi eri sidosryhmien näkemykset eri riskeistä ja odotukset niihin kohdistettavista toimenpiteistä voivat erota merkittävästi, mikä voi ohjata päätöksentekoa myös lainsäädännöstä poikkeavaan suuntaan.
Puheen sijasta käytännön esimerkkejä
Keskustelu kestävästä pilaantuneiden maa-alueiden riskienhallinnasta ja kunnostamisesta on noussut voimakkaasti viime vuosina niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Puheesta huolimatta ratkaisut ja hyvät esimerkit ovat edelleen vähissä. Pyrimme vastaamaan haasteeseen nostamalla kestävän riskienhallinnan ja kunnostamisen yhdeksi painopisteistämme ja luomalla ratkaisuja ja esimerkkejä yhdessä asiakkaidemme kanssa.
Jos sinulla on tahtotila ja tarve – ole kanssamme osa ratkaisua!
