Viherrakentamisessa hiilineutraalisuuteen tähtäävät ratkaisut voivat löytyä läheltä
Asiantuntevassa suunnittelutyössä huomioidaan ja tunnistetaan kohteiden omien maa-, ja kiviainesten hyödynnettävyys jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Soveltuvien tutkimusten avulla voidaan kartoittaa maa-ainesten hyödynnettävyyttä viherrakentamisessa sellaisenaan tai maanparannusvaiheiden jälkeen kierrätyskasvualustana.
Ilmastohyödyt korostuvat hyödyntämällä maan omia ravinteita ja hiiltä sitovaa orgaanista ainesta. Kasvualustaksi soveltuva pintamaa-aines on usein aktiivista luontaiselta mikrobitoiminnaltaan, mikä edistää mm. ravinteiden saatavuutta kasvien juuristolle. Toisaalta maa-aineksessa voi olla toivotun kasvillisuuden siemenpankki jo valmiina. Nämä resurssit jäävät hyödyntämättä, mikäli kasvualustaksi soveltuvaa maa-ainesta käytetään esimerkiksi täytöissä tai loppusijoitetaan maankaatopaikalle.
Ohjeistukset ja lainsäädäntö
Maa-aineksen kasvualustaominaisuuksia voidaan tarkastella esimerkiksi Viherympäristöliiton ohjeistusten perusteella. Hyödyntämisessä tulee kuitenkin huomioida kasvualustojen valmistamista koskeva lainsäädäntö. Kasvualustoihin liittyvä toiminta on yleisesti säädelty lannoitelaissa (539/2006). Kasvualustaksi tulkitaan kasvien kasvatukseen tarkoitettuja teknisesti käsiteltyjä kiinteitä (esim. seulottuja) tai nestemäisiä aineita, joihin on tai voi olla lisätty muita lannoitevalmisteita. Tällöin toimintaan liittyy lainsäädännön mukaisia velvoitteita, jonka valvovana viranomaisena toimii Ruokavirasto.
Käsittelemättömän maa-aineksen hyödyntäminen ei kuulu lannoitelainsäädännön piiriin. Maa-aineksiin voi lisätä kalkkia ja lannoitteita ilman, että on tarvetta rekisteröityä lannoitevalmistajaksi.
Ilmoitus-, omavalvonta- ja tiedoston pitämisvelvollisuudet eivät koske kaikkia toimijoita. Omaan käyttöön, paikan päällä ja omista materiaaleista tehtäviä kasvualustoja ei luokitella kuuluvaksi näiden velvoitteiden piiriin. Esimerkiksi kaupunkien maa-aineksista omana työnä toteutettavat ns. kierrätyskasvualustat ovat edellä mainittujen velvollisuuksien ulkopuolella – kuten myös hyvin pienimuotoinen toiminta (tuotanto < 400 m3).
Omavalvontaa ja siihen liittyvää materiaalien jäljitettävyyttä suositellaan kuitenkin myös kasvualustojen omaan tuotantoon, koska laatu- ja turvallisuusvaatimukset koskevat kaikkea kasvualustatoimintaa. Siten esimerkiksi maaperän pilaantuneisuus tai haitalliset vieraslajit/rikkakasvit voivat olla esteenä maa-aineksen hyötykäytölle viherrakentamisessa.
Laatuvaatimusten suhteen on hyvä tiedostaa myös kemiallisiin laboratoriotutkimuksiin liittyvät analytiikan vaatimukset. Suosituksiin ja valvontaan liittyvät viitearvot ovat sidoksissa käytettyihin analyysimenetelmiin ja nämä voivat poiketa merkittävästi toisistaan. Maaperän muita tutkimuksia, kuten pilaantuneisuustutkimuksia, koskee vastaavasti omat lainsäädäntönsä ja analyysimenetelmät.
Resurssien keskittäminen
Pilaantuneisuustutkimukset sekä ympäristö- ja terveysriskien arvioinnit ovat usein jo osana maankäyttöön ja maa-ainesten hyödyntämiseen liittyvää suunnittelua. Pintamaan kasvualustatutkimukset onkin taloudellisesti kannattavaa yhdistää kohteessa toteutettaviin pilaantuneisuustutkimuksiin. Hyvällä suunnittelutyöllä voimme minimoida hiilidioksidipäästöjä ja säästää luonnonvaroja hyödyntämällä rakennuskohteiden omia maa-aineksia – useimmiten myös kustannuksia säästäen.
