Jo ennen koronapandemiaa paikkariippumattomuuden eri muodoista tehtiin selvityksiä (mm. Sitran selvitys). Ilmiökokonaisuuteen kytkeytyvät käsitteet eivät kuitenkaan ole vielä täysin vakiintuneet. Usein paikkariippumattomuus ja monipaikkaisuus niputetaan yhteen, vaikka tarkemmin tarkasteltuna ne tarkoittavat eri asioita. Katson paikkariippumattomuuden olevan kattokäsite, jonka alle esimerkiksi monipaikkaisuuden tai etätyön eri muodot menevät.
Paikkariippumattomuus ja sen erilaiset muodot muuttavat tapaa, jolla käytämme ja olemme sidoksissa erilaisiin tiloihin ja paikkoihin. Ilmiö mahdollistaa erilaisten yksittäisten toimintojen hajauttamisen useampiin paikkoihin sekä toisaalta useampien eri toimintojen keskittämisen samoihin paikkoihin ja tiloihin. Paikkojen ja tilojen merkitys ei vähene, mutta ne voivat saada uudenlaisia ulottuvuuksia.
Aluesuunnittelun näkökulmasta ilmiö on mielenkiintoinen. Tyypillisesti kullekin toiminnolle on varattu oma paikkansa yhdyskuntarakenteessa. Paikkariippumattomuus kuitenkin mahdollistaa toimintojen sekoittumisen ja hajauttamisen, esimerkiksi koti voi asumisen lisäksi toimia työnteon paikkana tai erilaiset organisaatiot voivat hyödyntää yhteiskäyttöisiä tiloja toiminnassaan. Onkin mielenkiintoista nähdä, miten ilmiö vaikuttaa jatkossa yhdyskunta- ja aluesuunnitteluun.
Paikkariippumattomuuden eri muodot, kuten etätyö ja monipaikkaisuus, nähdään aluesuunnitteluun tulevaisuudessa vaikuttavina teemoina niin valtion, maakuntien kuin kuntien tasoilla. Ilmiön eri muotojen edistäminen on nostettu monissa maakunnissa ja kunnissa strategiseksi tavoitteeksi.
Keväällä 2022 YS-lehti julkaisi artikkelin, jossa tarkastellaan eri mittareiden avulla monipaikkaisuuden ja paikkariippumattomuuden vaikutuksia kestävään alue- ja yhdyskuntasuunnitteluun ja sitä kautta maaseutukeskuksien elinvoimaisuuteen. Samalla ilmiöiden katsotaan vaikuttavan myös taajamien ja kasvuseutujen yhdyskuntarakenteeseen. Esimerkiksi asuntokannan osa-aikaisuus kaupunkiseudulla kasvaa työasuntojen muodossa, mikä voi johtaa asuntojen kysynnän kasvuun. Se ei kuitenkaan johda automaattisesti palvelujen kysynnän kasvamiseen.
Paikkariippumattomuuden edut painottuvat monin osin yksilön hyvinvointiin sekä alueellisiin etuihin. Yksilö voi järjestää oman elämänsä omien tarpeidensa mukaan, kun esimerkiksi työ ei välttämättä sido kiinteästi johonkin tiettyyn paikkaan. Alueellisesti ilmiö voi tasoittaa taloudellista aktiivisuutta eri alueiden välillä työllisyyden ja elinkeinorakenteen muodossa. Ilmiön onkin katsottu edistävän monikeskuksista aluerakennetta Suomessa.
Paikkariippumattomuus-ilmiö ei kuitenkaan ole täysin ongelmaton. Siihen liittyy haasteita, jotka monin osin linkittyvät kestävyyteen. Vaikka haasteet tiedostetaan, ilmiön on toistaiseksi annettu edetä luonnollisesti ilman voimakasta puuttumista niihin. Esimerkiksi monipaikkainen asuminen, jolloin yksilöllä on useampi kuin yksi asuinpaikka, joiden välille elämä ja ajanvietto jakautuvat, on ongelmallinen kestävyysnäkökulmasta. Tyypillisesti tämä tarkoittaa kaupungissa tai sen läheisyydessä sijaitsevaa vakituista asuntoa ja maaseudulla sijaitsevaa vapaa-ajan asuntoa. Tällainen asumisjärjestely voi johtaa siihen, että toinen asunnoista on aina tyhjillään. Silti tyhjilläänkin oleva asunto voi edellyttää mm. peruslämmön ylläpitoa. Tällaisenaan yleistyvä monipaikkainen asuminen voi siis johtaa päästöjen lisääntymiseen.
Lisäksi ilmiön on katsottu lisäävän liikkumista eri paikkojen välillä, mikä voi aiheuttaa lisääntyneitä liikenteen päästöjä ja tarvetta teiden kunnossapidolle uusilla alueilla. Ilmiön toteutuminen on myös vahvasti sidoksissa toimiviin tietoliikenneyhteyksiin, joiden ylläpito ja lisääntynyt käyttö kasvattavat myös energiankulutusta.
Myös verotusjärjestelmämme perustuu paikkasidonnaiseen ajatteluun, eli kaikilla on yksi kotikunta, jonne maksaa veronsa, siitäkin huolimatta, että aikaa viettäisi säännöllisesti myös jonkin toisen kunnan alueella.
Jos ilmiötä halutaan edistää, on tärkeää, että siihen liittyvät haasteet huomioidaan jatkossa nykyistä voimakkaammin. Tämä edellyttää se monialaista tutkimusta ja selvitystyötä sekä ennakkoluulotonta uusien konseptien kehittämistä. Yhteiskäyttöön perustuvia toimintamalleja on väläytelty ratkaisuksi ilmiön kestävyyshaasteisiin. Nykyiset tilat voivat myös jatkossa saada uusia merkityksiä ja samalla voi syntyä tarvetta täysin uudenlaisille tiloille. Vaikka ilmiö on vahvasti sidoksissa tietoliikenneyhteyksiin, se luo mahdollisuuksia myös sellaisten palvelukonseptien kehittämiselle, jotka eivät suoraan hyödynnä tietoliikenneyhteyksiä toiminnassaan. Etätyötilojen ympärille voi esimerkiksi syntyä tarvetta paikkaan sidotuille palveluille, kuten kokoustarjoilu- ja ravintolapalveluille tai majoitus- ja vapaa-ajanpalveluille.
Paikkariippumattomuus on vahvasti sidoksissa myös muihin yhteiskunnassa vaikuttaviin ilmiöihin ja tapahtumiin ja sen etenemisen ennustaminen voi siksi olla haastavaa. Esimerkiksi viime vuosien pandemia, Ukrainan sota ja siitä kumpuava energiakriisi yhdessä ilmastokysymyksien kanssa voivat ohjata ilmiötä uusiin suuntiin sekä toisaalta hidastaa sen yleistymistä.
Millaisia uudenlaisia toimintaympäristöjä ja vaikutusalueita paikkariippumattomuuden myötä siis jatkossa voikaan syntyä? Tätä kysymystä on syytä pohtia monialaisesti siirtyessämme kohti paikkariippumattomampaa tulevaisuutta.
Kirjoitus perustuu Anna Kupilan kestävää paikkariippumattomuutta aluesuunnittelussa käsittelevään, keväällä 2022 valmistuneeseen diplomi-työhön.