Ilmastonmuutoksen vaikutukset aiheuttavat vaikeasti ratkaistavia ongelmia kaupunkien infrastruktuurille
Kaupungit ympäri maailmaa kamppailevat muuttuvan ilmaston infrastruktuurille mukanaan tuovien vaikutusten kanssa. Ilmastonmuutos vaikuttaa kaupunkialueisiin monin eri tavoin, mutta monet ilmastonmuutoksen haitallisimmista vaikutuksista johtuvat muutoksissa hydrologisessa kierrossa. Hydrologinen kierto kuvaa veden jatkuvaa kiertokulkua ympäristössä, ja kaupunkien keskeisiä tekijöitä ilmastonmuutokseen sopeutumisessa ovat lisääntyneet tulvat ja vesien laadun heikkeneminen. Lisäksi vanhan infrastruktuurin kantokykyä rasittavat väestönkasvu, luonnon monimuotoisuuden häviäminen ja luontokohteiden sosiaalisten vaikutusten merkityksen lisääntyminen.
Ratkaisuja etsitään luonnosta
Viime aikoina infra-suunnittelussa on noussut esiin uusi paradigma, joka pyrkii hyödyntämään luonnonjärjestelmien kestävyyttä ja monikäyttöisyyttä. Luontopohjainen infrastruktuuri pyrkii yhdistämään yhteiskunnalliset tarpeet luonnonmukaisiin prosesseihin, joilla edesautetaan positiivisia luontovaikutuksia. Kyseessä on monihyötyinen lähestymistapa, joka tähtää monitahoisiin vaikutuksiin yhden, hyvin suunnitellun rakenteen avulla. Perinteiseen ”harmaaseen” infrastruktuuriin verrattuna luontopohjainen infrastruktuuri antaa nykyaikaisille kaupungeille mahdollisuuden vastata tehokkaasti muuttuvaan ilmastoon liittyviä monitahoisia ongelmia.
Hulevesien hallinta tarjoaa malliesimerkin tehokkaasta luontopohjaisesta lähestymistavasta, jolle löytyy tutkimuksellista tietopohjaa ja parhaita hyötyjä tuottavia käyttökohteita. Perinteisesti kaupungit ovat suojautuneet tulvilta keräämällä tulvavedet viivytysrakenteisiin. Ne ovat käytännössä tyhjiä altaita, jotka täyttyvät rankkasateen aikana suojamaan ympäröiviä alueita. Vaikka perinteinen viivytysrakenne on tehokas tulvien ehkäisyssä, se vaatii suuria määriä arvokasta maata ja sen vaikutukset hulevesien laatuun, luonnon monimuotoisuuteen tai viihtyisyyden lisäämiseksi on vähäiset. Sitä vastoin luontopohjainen lähestymistapa voi tarkoittaa esimerkiksi hulevesikosteikkoja, jotka luonnollisesti viivyttävät ja/tai imeyttävät vettä, parantavat hulevesien laatua, lisäävät luonnon monimuotoisuutta ja ovat vetovoimaisia paikalliselle yhteisölle. Luontopohjaisten ratkaisujen monitoiminnallisuudella saavutetaan useita tavoitteita yhdellä rakenteella.
Luontopohjaiset ratkaisut ovat monimutkaisia ja vaativat onnistuakseen riittävää ja oikeantasoista monialaista tietoa
Luontopohjaiset ratkaisut ovat monimutkaisia ja perinteisesti infrasuunnittelussa ei ole välttämättä huomioitu monitieteellisiä tekijöitä, mikä on johtanut ratkaisuihin, jotka eivät tuota parhaimpia hyötyjä ympäristön, viihtyisyyden ja kustannustehokkuuden näkökulmasta. Luontopohjaisten ratkaisujen suunnittelu edellyttää syvää ymmärrystä paikallisesta ympäristöstä, sosiaalisista ja taloudellisista riskeistä, ylä- ja alapuolisen valuma-alueen ominaisuuksista sekä erityyppisten saatavilla olevien luontopohjaisten ratkaisujen ja niiden tuottamien hyötyjen huomioon ottamista. Jos näitä toisiinsa liittyviä muuttujia ei oteta huomioon suunnittelussa, se voi rajata mahdollisuuksia ja aiheuttaa esimerkiksi ylimääräisiä kustannuksia.
Rambollin, Helsingin kaupungin ja Aalto-yliopiston tutkimusyhteistyöprojektissa luotiin viitekehys luontopohjaisten hulevesiratkaisujen hyödyntämiselle
Kuten monet muutkin instituutiot maailmanlaajuisesti, Helsingin kaupunki on hiljattain ilmoittanut, että luontopohjaiset ratkaisut ovat osa sen varautumis- ja sopeutumiskäytäntöä ilmastonmuutokseen (Helsingin kaupunki 2019a, 2019b). Helsingin ilmastotiekartassa vuoteen 2050 on asetettu tavoitteeksi tehdä Helsingistä ilmastokestävä kaupunki sekä vihertymisen, luonnon monimuotoisuuden, tulvien ja hulevesien hallinnan kehittäminen (Helsingin kaupunki 2019b). Koska useat kunnat ja kaupungit kuitenkin käyttävät luontopohjaisia ratkaisuja vaihtoehtoisena infrastruktuurina, tarvitaan toimintamalleja ja menetelmiä maakäytön suunnittelun ja tehokkaan käyttöönoton varmistamiseksi.
Helsingin kaupunki ja Ramboll ovat pilotoineet tietopohjaisen menetelmän kehittämistä luontopohjaisten hulevesiratkaisujen suunnitteluun ja päätöksentekoon. Työ tehtiin Aalto yliopiston diplomityönä, ja sen tavoitteena oli hyödyntää kansainvälistä tutkimustietoa luontopohjaisesta suunnittelusta, ja kehittää prosessi monikriteerisen tiedon analysointiin Helsingin kaupungissa. Tutkimuksessa tuotettiin riski- ja mahdollisuuskartat, joihin yhdistettiin hulevesitulvien, huleveden laadun, sosiaalisen viihtyisyyden ja luonnon monimuotoisuuden mittarit. Siinä kehitettiin myös luontopohjaisten hulevesiratkaisuiden mahdollisten sijaintien tunnistuskeinoja kaupunkitasolla ja luokitella nämä mahdollisuudet niiden monikriteeristen vaikutusten perusteella.
Monikriteerinen arviointikehys paikkatietopohjaisen analyysin ja riskiarvioinnin perusteella
Kehitetyssä menetelmässä käytetään monikriteeristä arviointikehystä (multi-criteria assessment, MCA) hulevesitulvien, hulevesien laadun, luonnon monimuotoisuuden ja viihtyisyyden priorisoinnissa. Tämä saavutetaan paikkatietoanalyysillä ja luomalla esitykset kunkin kriteerin näkökulmasta riskialueista eri puolilla kaupunkia. Käyttämällä samaa paikkatietoaineistoa luontopohjaisten hulevesiratkaisujen toteutusmahdollisuudet kartoitetaan ja arvioidaan käyttökelpoisuuden selvittämiseksi. Vakiintuneiden mittareiden avulla voidaan arvioida tunnistettuja luontopohjaisia hulevesimahdollisuuksia ja luokitella ne sen mukaan, miten ne pystyvät vaikuttamaan tarkasteltaviin tekijöihin valuma-alueella.
Kehitetyn menetelmän tärkeimpiä tuotoksia ovat hulevesitulvien, vesien laadun, luonnon monimuotoisuuden ja viihtyisyyden riskikartoitus sekä esitys luontopohjaisten ratkaisujen sijainneista, tyypeistä ja näiden vaikutuksista eri puolilla kaupunkia.
Laadukkaan monialaisen tiedon kokoaminen yhteen parantaa merkittävästi kokonaisvaltaista infrasuunnittelua
Tämän tutkimuksen tulokset korostavat, että infrasuunnittelussa on tärkeää huomioida useita näkökulmia, mutta myös käyttää saatavilla olevaa tietoa päätöksenteon tueksi kunnissa ja kaupungeissa. Suomessa kunnat ja kaupungit sekä useat julkiset tahot ylläpitävät erittäin laadukkaita julkisia aineistoja ja ne osoittavat vahvaa sitoutumista tiedon avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen. Julkisen tiedon määrä ja tarkkuus vain lisääntyvät samalla kun tiedonkeruu ja sen käsittelykyky paranevat koko ajan. Tällaisen tiedon valjastaminen luontopohjaisten ratkaisuiden ja muun infrasuunnittelun tueksi on merkittävä mahdollisuus sekä Helsingin kaupungille että muille suomalaisille kaupungeille ja kunnille.
Monitieteisyys on yksi alue, jossa tietopohjaisella lähestymistavalla infrasuunnitteluun voi olla suuri vaikutus. Eri näkökulmia (esim. hulevesien hallinta, luonnon monimuotoisuus, viihtyisyys jne.) edustavien tietokokonaisuuksien ansiosta suunnittelijoilla on käytettävissään paras saatavilla oleva tieto päätöksenteon pohjaksi. Monitieteisyys on luontopohjaisen lähestymistavan keskiössä, ja monikriteerianalyysi on avainasemassa, kun muodostetaan kokonaiskuvaa kaupungin tarpeista ja mahdollisuuksista.
Julkisten tahojen periaatteiden mukaisesti tietopohjaiset prosessit ovat läpinäkyviä ja ne antavat tietoa suuriin infrahankkeisiin vaikuttaviin päätöksiin. Tämä voi auttaa julkisia tahoja perustelemaan tulevia hankkeita ja poistamaan subjektiivisuuden suunnitteluprosessista. Kaupunkilaiset voivat olla varmoja, että luontopohjaisiin ratkaisuihin käytetyt varat ohjataan paikallisesti vaikuttavimpiin mahdollisuuksiin.
Toimenpiteet luontopohjaisten monihyötyratkaisujen käyttöön saamiseksi
Ensimmäinen askel kunnille ja kaupungeille luontopohjaisen, monikriteeristen suunnitteluprosessien ja tietoon perustuvan päätöksenteon hyödyntämisessä infrasuunnittelussa on, luoda puitteet monikriteerisen tietojen yhdistämiseksi, paikallisten tarpeiden ja mahdollisuuksien arvioimiseksi sekä suunnitteluprosessissa hyödynnettävien tulosten tuottamiseksi. Tällaista menetelmää pilotoitiin onnistuneesti Helsingin kaupungin kanssa osana edellä mainittua opinnäytetyöprojektia. Luotu menetelmä on käyttöönotettavissa myös muissa kunnissa ja kaupungeissa.
Toiseksi organisaatioiden on selvitettävä tiedot, jotka niillä on käytettävissään sekä sisäisistä että ulkoisista lähteistä. Tämä on ratkaisevan tärkeää sen ymmärtämiseksi, mitä tietoa on saatavilla ja miten sitä voidaan käyttää kehyksessä. Onneksi paikkatietoa koskeva osaaminen ja tietoisuus on suhteellisen korkealla ja kasvaa jatkuvasti suomalaisissa organisaatioissa.
Kolmanneksi asianmukaisten ja saatavilla olevien tietojen keruun avulla voidaan suorittaa yksityiskohtainen paikkatietoanalyysi. Monikriteerisiä paikkatietoaineistoja voidaan integroida kokonaisvaltaisen ja monialaisen näkökulman rakentamiseksi tarpeista ja mahdollisuuksista eri puolilla kaupunkia. Tätä menetelmää käyttämällä kunnat ja kaupungit voivat priorisoida sijoituksensa pienimmän riskin ja korkeimman tuoton luontopohjaisiin mahdollisuuksiin.
Lue lisää tutkimuksen pohjalta kehitetystä palvelusta
Lähteet:
Helsingin kaupunki 2019a, Sää- ja ilmastonmuutosriskit Helsingissä, Helsinki.
Helsingin kaupunki 2019b, Helsingin ilmastonmuutoksen sopeutumiskäytäntö 2019–2025.
Kuller, M Bach, P M, Ramirez-Lovering, D, Deletic, A 2018, ”What drives the location choice for water sensitive infrastructure in Melbourne, Australia?”, Landscape and Urban Planning, vol. 175, nro. kesäkuu 2017, sivut 2–101.
Luxton, J. 2021, Prioritisation of nature-based solutions in urban catchments.
Raymond, C M, Frantzeskaki, N, Kabisch, N, Berry, P, Breil, M, Nita, M R, Geneletti, D, van Roon, M 2011, ”Low impact urban design and development: Catchment-based structure planning to optimise ecological outcomes”, Urban Water Journal, vol. 8, nro. 5, sivut 293–308.
Wild, T, Bulkeley, H, Naumann, S, Vojinovic, Z, Calfapietra, C, Whiteoak, K. et al. 2020, Nature-based Solutions State of the Art in EU-funded Projects.
Wu, P, Christidis, N, Stott, P 2013, ”Anthropogenic impact on Earth’s hydrological cycle”, Nature Climate Change, vol. 3, nro. syyskuu, sivut 2–5