Helsinki-Vantaan lentoaseman matkustajamäärät ovat kasvaneet tasaisesti, mikä on johtanut käynnissä olevaan, kentän palveluita kehittävään ja kapasiteettia kasvattavaan investointiohjelmaan. Meneillään on useita samanaikaisia projekteja, muun muassa uuden P2-pysäköintilaitoksen rakentaminen. Se toteutetaan yhdeksässä kerroksessa ja kolmessa erillisessä rakennelohkossa, joista kukin on sivumitoiltaan 35 x 60 metriä.
Pääsuunnittelijan, Arkkitehtitoimisto HKP Oy:n suunnitelman on rakenteiksi mitoittanut Ramboll, joka vastaa myös kohteen LVIS-, geo-, infra- ja liikennesuunnittelusta. Betonielementtirunkoisena toteutettavan rakennuksen elementit on valmistanut Parma, jonka laatimat alustavat suunnitelmat Ramboll on toteutusvaiheessa jalostanut mittatarkaksi, laskelmin selvitetyt raudoitukset sisältäviksi tietomalleiksi.
Poikkeuksellista elementtirungossa ovat sijainnin mukaan kahden tai kolmen kerroksen korkuiset pilarit. Järeimmät niistä ovat alareunastaan noin kolme metriä leveitä; ylöspäin edetessä ne kapenevat noin kaksi metriä leveiksi.
- Suurin pilarielementin paino on 27 tonnia. Painon rajoittamiseksi nämä painavimmat ovat kahden kerroksen korkuisia. Poikkileikkausmitat eivät kuitenkaan määräytyneet noston eivätkä kuljetuksen mukaan, vaan lopullisista käyttötilanteen mitoituskuormista, jotka vastaavat lähes tuhannen henkilöauton painoa, kertoo Helsinki-Vantaan P2-pysäköintilaitoksen elementtisuunnittelusta vastaava Sari Pasanen.
Laskelmat ja rakennesuunnitelmat ovat Rambollin vastuulla. Pasanen kuitenkin korostaa tiiviin yhteistyön merkitystä. Yhteistyön sujuvuuden ja sen mukanaan tuomien onnistumisten yhteyttä korostaa se, että P2-pysäköintilaitos toteutetaan allianssimuotoisena.
- Koko allianssitiimi on rakennesuunnittelunkin kannalta tärkeä. Tilaajan tarpeet, pääsuunnittelijan arkkitehtoninen näkemys ja elementtivalmistajan näkökulma tulevat huomioiduiksi hyvässä ja tiiviissä yhteistyössä, Pasanen toteaa.
Kaikkein keskeisin kysymys P2-pysäköintilaitosta suunniteltaessa oli se, miten saada maksimaalinen määrä autopaikkoja käytettävissä olevaan kokonaispinta-alaan nähden. Tämä tavoite saatiin täyttymään, kun syntyi toteuttamiskelpoinen oivallus leveistä ”mörköpilareista” ja niiden mukanaan tuomasta väljyydestä.