Suomalainen rakennuskanta on nuorta, koska julkiset rakennukset puretaan keskimäärin vain noin 41-vuotiaina. Ristiriita rakentamisen kiertotalous- ja kestävyystavoitteiden sekä todellisuuden välillä onkin suuri. Rambollin rakennetekniikan kestävän kehityksen päällikkö Laura Kainulainen näkee taustalla monia syitä.
– Kyse on harvoin vain yhdestä tekijästä. Rakentaminen on aina jonkinlainen kompromissi ja joskus voidaan tahtomattaankin kasvattaa korjausvelkaa. Pahimmillaan ollaan tilanteessa, että rakennuksia puretaan ilman sen kummempaa tutkimista. Sisäilmaongelmien pelossa niitä ei uskalleta korjata.
Tieto auttaa säästämään rakennuskantaa
Ville Mäntylä korostaa tutkimisen merkitystä. Ilman kuntotutkimuksia, purkukartoituksia ja purkumateriaaliselvityksiä kestävän kehityksen mukainen korjausrakentaminen on mahdotonta. Tutkimusten kustannukset ovat pienet verrattuna hankkeen budjettiin, mutta tieto auttaa säästämään rakennuskantaa.
– Meidän panoksemme korjaushankkeissa onkin antaa purkusuunnitteluun myös uusia näkökulmia ja kiertotalousosaamista. Riittävillä lähtötiedoilla hankkeen kestävän kehityksen tavoitteet voidaan nostaa korkeammalle.
Tutkimustieto auttaa huomioimaan myös eri aikakausien rakennusperinteen, tyyppiviat ja toimivimmat ratkaisut niihin.
– Vääränlaiset korjaukset johtavat helposti vain uusiin ongelmiin, ja siksi on tärkeää varmistaa, että peruskorjattu rakennus toimii myös rakennusfysikaalisesti, Kainulainen toteaa. Esimerkiksi hengittäviä rakenteita ei saa mennä tiivistämään liikaa. – Tutkimusten kautta tiedämme, mitä voidaan turvallisesti korjata ja säästää.
Runkobetoni kestää jopa 200 vuotta
Eri vaihtoehtojen kartoittaminen on tehokas keino vaikuttaa korjausrakentamisen hiilijalanjälkeen. Esimerkiksi runkobetonille on olemassa jo arvokkaampaakin käyttöä kuin murskaus maarakennusaineeksi.
– Teräsbetonista tehdyt pilari-palkkielementit ja ontelolaatat kestävät kuivissa olosuhteissa hyvänä jopa 200 vuotta, Mäntylä sanoo. Hyvällä suunnittelulla betonielementtejä voitaisiin hyödyntää uudisrakentamisessa nykyistä enemmän.
Kainulainen rohkaisee rakennuttajia harjoittelemaan uusia toimintamalleja nyt, kun se on vielä vapaaehtoista. Lainsäädäntö tulee tiukentumaan ja vaatimaan rakentamiselta kestävämpiä periaatteita. Monesti riittää, että rakennushankkeessa vedetään sen verran henkeä, ettei purkamista nähdä ainoana vaihtoehtona.
– Ja kun jotakin puretaan, materiaalimäärät selvitetään ensin ja kaikki mahdollinen kierrätetään ja käytetään uudelleen.
Hankintakriteerit ratkaisevat!
Hankkeiden tilaajilla on kaikki avaimet käsissään. Rakentamisen kiertotaloutta voidaan ohjata materiaalien uudelleenkäyttö- ja kierrätysvaatimuksilla. Hyvä esimerkki on Helsingin kaupungin Roihupellon kampuksen tarjouskilpailu. Siinä suunnittelijat ja toteuttajat saivat pisteitä keinoista käyttää olemassa olevien rakennusten materiaaleja uudessa ammattikoulurakennuksessa.
– Tilaajat voivat puskea hankintakriteereillä uudis- ja korjausrakentamista "lähemmäs" toisiaan, mikä tukee rakentamisen kiertotaloutta, Kainulainen sanoo.
Myös urakoitsijat voidaan vastuuttaa purkamaan rakenteet ehjinä, jolloin materiaalit, esimerkiksi ikkunalasit ja julkisivutiilet, saadaan kierrätettyä paremmin. Kunnianhimoisessa ReCreate-tutkimushankkeessa Tampereella tavoitteena on käyttää uudelleen teräsbetonisia elementtejä alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan.
Monissa rakennushankkeissa purkukartoitus paljastaa yllättäviä materiaalivarantoja. – Esimerkiksi muovimattoja puretaan suuria määriä. Jos ne eivät sisällä haitta-aineita, ne on mahdollista hyödyntää uusiomateriaalin valmistuksessa, Mäntylä toteaa.
Mahdollisuuksien mittaluokasta kertoo Yaran tehtaiden purkuprojekti Harjavallassa. Rambollin toteuttaman purkusuunnittelun ansiosta hyötykäyttöön saatiin 99 prosenttia kaikesta purkumateriaalista.
– Riittävät lähtötietoselvitykset tuottivat myös vertailukelpoisemmat ja edullisemmat tarjoukset itse purku-urakasta.