Hollantilainen tutkimusryhmä kehitti termin vesijalanjälki 2000-luvun alussa. Termillä tarkoitetaan minkä tahansa tuotteen koko elinkaaren aikana tarvitsemaa vesimäärää aina valmistusvaiheesta loppuun asti. Vesijalanjälki on mahdollista laskea esimerkiksi yksittäiselle ihmiselle, toimialalle tai maalle.
Vesijalanjälki voi olla vihreä, harmaa tai sininen
Vesijalanjälki on mahdollista jakaa myös erilaisiin osa-alueisiin. Vihreällä vesijalanjäljellä tarkoitetaan vettä, joka tulee sateena ja sitoutuu kasvillisuuteen sekä maaperään. Tähän kuuluu myös kerätty sadevesi. Sininen vesijalanjälki tarkoittaa suoraan hyödynnettävissä olevia makean veden muotoja eli esimerkiksi pohjavettä sekä pintavesiä.
Harmaa vesijalanjälki puolestaan liittyy prosesseihin, joissa likaantuu vettä. Sen laskennassa huomioidaan, kuinka paljon puhdasta vettä kuluu likaisen veden puhdistamiseen niin puhtaaksi, että se voidaan johtaa takaisin vesistöön.
Neljäntenä vesijalanjäljen osa-alueena on piilovesi tai virtuaalivesi, jolla tarkoitetaan tuotteen koko elinkaaren aikana epäsuorasti kuluttamaa makean veden määrää. Piiloveden määrä on usein moninkertainen tuotteen painoon nähden ja se koostuu esimerkiksi komponentin valmistuksessa ja kuljetuksessa kulutetusta vedestä.
Vesivastuullisuus on tulevaisuuden trendi
Vesijalanjäljen huomiointi on tärkeää, jotta vettä ei käytettäisi yli vesivarojen. Esimerkiksi teollisuuden toimijat, jotka kiinnittävät huomiota vesivastuullisuuteen jo nyt, ovat tulevaisuudessa edelläkävijöitä.
Teollisuuden tuotantolaitoksille vesivastuullisuuden huomiointi on elintärkeää myös siksi, että veden loppuminen tai saastuminen on merkittävä potentiaalinen riski tuotantoprosesseille. Tästä syystä valveutunut teollisuuslaitoksen omistaja kiinnittääkin asiaan huomiota jo nyt.
Esimerkiksi vesitaselaskennalla selvitetään, miten vedenkulutus jakautuu tuotantoprosessin eri vaiheissa, kuinka paljon vettä otetaan vesilähteestä (esimerkiksi järvi) ja kuinka paljon vettä päätyy takaisin vesistöön. Vesitaselaskenta kannattaa: kun teollisuuden prosesseissa käytetään säästeliäästi vettä, niin samalla säästetään myös rahaa!
Prosessit, joilla on iso hiilijalanjälki, ovat usein myös niitä, joilla on myös iso vesijalanjälki. Isojen vesijalanjäljen omaavia toimialoja ovat esimerkiksi maatalous ja teollisuus.
Vesijalanjäljen määrittely on monimutkaista, sillä suuren vesijalanjäljen omaava tuote, voi olla vastuullisesti tuotettu. Vesijalanjälki onkin aina suhteellinen, sillä sen laskentaan vaikuttaa alueen omat vesivarannot eli se, kuinka paljon makeaa vettä (pohjavesi, järvet jne.) on alueella hyödynnettävissä.
Kestävää toimintaa vesivastuullisuuden näkökulmasta olisikin se, että niukkojen vesivarantojen alueilla, kiinnitettäisiin erityisesti huomiota vesijalanjäljen pienentämiseen. Suomeenkin tuodaan teollisuuden raaka-aineita ja komponentteja alueilta, joissa vesivarannot ovat niukat.
Teollisuuslaitoksen omistajan kannattaakin kiinnittää huomiota tuottajasopimuksiin sekä kestävästi tuotettuihin raaka-aineisiin. Meillä Suomessa tilanne on hyvä, sillä vedentuotanto on kestävällä pohjalla. Asiaan on syytä kiinnittää kuitenkin huomiota meilläkin, sillä alueellisia eroja on olemassa ja tilanteet voivat muuttua nopeastikin.
Vesijalanjäljen mittaaminen viestii myös tuottajan vastuullisuudesta ja turvaa teollisuuden toimintaa tulevaisuutta ajatellen. On hyvä muistaa, että juuri mikään teollisuuden prosessi ei toimi ilman vettä.
Kirjoittajat
Kiia Mölsä, suunnittelija, ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja hulevesien hallinta
Kari Koistinen, projektipäällikkö, vesihuollon laitossuunnittelu
Niina Tuokko, suunnittelija, ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja hulevesien hallinta